Nyt kun kesä mennyt on ja syksy saapuu ja niin edelleen. Puutarhahommat alkavat olla ohitse.Nyt pitää aloittaa toisenlainen kuntoilu.Mutta on se kumma juttu, kun vain aurinko saa liikkeelle ulos ja ei aina sekään. Ulos mentäessä ensiaskelia astellessa tuntuu monesti, että jaksanko vai en. Kävely tuntuu raskaalta ja hengästyy. Tänään taas koin saman. Kävelin 2-3 sataa metriä ja levähdin.Yritin saada itseni rentoutumaan heiluttamalla käsiä ja taivutellen päätä sivulle ja toiselle.Sitten jatkoin matkaa ja kävely alkoi  sujumaan. Ihmeellistä.Enhän minä niin sairas olekkaan.Matkaa tuli melkein kolme km.Takaisin tultua venyttelin ja nyt on ihan hyvä olo.

Tämä tuntemus toistuu ja toistuu, mutta aina se tulee ikäänkuin uutena kokemuksena.

Olen huomannut, että en muista enään, niinkuin nuorempana.Monesti saan korjata vääriä muistamisia läheisilleni ja tutuille, joiden kanssa on kommunikoitu. Mutta niinhän ne vanhat ihmiset ennenkin. Hui, en kait minä ole tullut vanhaksi?