Kesää on eletty jo jonkin aikaa. On tehty puutarhahommia voinnin mukaan. Liikkeelle lähtöön joutuu panostamaan. Monesti se tuntuu raskaalta.Mutta kun pääsee alkuun, niin ihmeesti olo kevenee joksikin aikaa ja sitten jaksaa mm. kantaa vettä kasvaville kukille.  ja muutamille puutarhakasveille, joita tuli kylvettyä.Sateisena päivänä saan levähtää. Auringon paistaessa en jaksa ulkona touhuilla. Kun innoissani menen pihalle, niin kohta on tultava takaisin. Keväällä melkein pelkäsin, että jaksanko enään touhuta ulkosalla. Kuntoa pitää hoitaa, niinhän sitä opetetaan ja tämä on sitä hyötyliikuntaa.

Mielissä kolahtelevat monet muiden tapaukset. Saman ikäisiä ihmisiä on poistunut iäksi ja sairauksia tulee lisää. Pitäisikö jo valmistautua sitä varten, vai ei? Kannattaako tehdä niin, vai näin? Ollaanko täällä ensikesänä, vai ei? Nämät ajatukset ovat sadepäivän ajatuksia, jolloin mieli pakkaa olemaan matalana.