Tietooni on tullut monta saman vaivan kanssa kamppailevaa ihmistä. En voi mennä sinne, enkä voi lähteä, jos eteisvärinä sattuu iskemään. Tämä oli minulle arkipäivää usean vuoden ajan. Olin ikäänkuin valmiudessa, jotta saisin avun ja olisin valmis lähtemään päivystykseen. Nyt jälkeenpäin tunnen tekeväni silloin aivan oikein, vaikka ekakerroilla ei löytynyt mitään eteisvärinää.

Sain jossain vaiheessa marevanlääkityksen, joten päivystykseen ei ollut tarvetta.Sitten seurasi tottumisvaihe.Sekin aivan vähitellen.

Nyt tilanne on rauhoittunut kohdallani. Voin elää vapaammin, eikä tarvitse olla lähtövalmiina, niinkuin taksikuskit. Niin minusta tuntuu. Olisi mielenkiintoista tietää muiden kokemuksia. Näistä ei paljon keskustella.