Sain jälleen herätä uuteen aamuun.Siitä pitäisi olla kiitollinen, mutta miksi en meinaa innostua. Syytän ja moni muukin syyttää pilvistä ja sateista säätä.Pitäis kuitenkin muistaa, että on tulossa jälleen uusi kesä. Herätessä tunsin itseni ihan normaaliksi. Söin aamupalan ja tarvittavat pakolliset pillerit. Ja nyt taasen väsyttää.Menisinkö makaamaan? Yritin ryhdistäytyä. Siivosin tiskipöydän ja sain astiat koneeseen. Tulin tänne koneelle ja aloin naputella tämän aamun tunnelmia.

Kevään ollessa kauneimmillaan, auringon paistaessa ikäänkuin heräsin ja innostusta tuntui olevan. Suunnittelin kesän kasveja, joita saisimme sitten huolehtia. Mutta saahan kaikkea kaupasta.Laitanko mitään kasvamaan, vai ei? Näitä pitää nyt pohtia ja niin edelleen.

Ja miten jaksan kesällä, en ainakaan edellistä kesää paremmin.

Tämä on vieraskirja, johon toivon saavani blogin aihepiiriin liittyviä kirjoituksia. Kommentoikaa rohkeasti! 

Huom. Voit ainoastaan kirjoittaa, ilman nimeäsi ja muita tietoja, jos haluat pysyä kokonaan piilossa.

Nyt en odottanut auringon paistetta.Lähdin liikkeelle tavan mukaiselle lenkille, joka on ollut pysähdyksissä liukkaiden kelien vuoksi. Jotain syytä tulee aina keksittyä. Kyllä sen heti huomaa omassa kunnossaan, jos jää sisälle paikoilleen.

Mielessä pyörivät ajatukset eilisestä.Voiko nälkä tehdä sairauden tunteen niin voimakkaasti esille. Silmiä hämärsi, hengästyin kävellessä , tunsin huimausta ja ajatus oli kuin tukossa. Autolla ajaminen tuntui epävarmalta.Pitääkö mennä johonkin kokeisiin?Onko se sitä, vai tätä?

Nyt ulkoilun jälkeen luulen olevani taas sllaisessa kunnossa, että elämä jatkuu.

Jos yhtenä päivänä innostun jostain mukavasta, niin toisena päivänä tunnen olevani sairas, vai onko se luulotautia? Näinhän se menee ja on mennyt jo pitkän aikaa.

Meillä oli tänään asiointia muutamaan paikkaan. Olin itse autokuskina.Kilometrit taittuivat ihan mukavasti ja tielläkin pysyttiin. Ajelin noin kuusikymmentä kilometriä. Kotiin tullessa oli tietenkin jo energiavajetta.

Nyt on syöty ja juotu ja otettu päiväunet. Sänky vaan kutsuu vieläkin luokseen. Onkohan flunssa tulossa, vai olenko sairastumassa johonkin pahempaan? Näitä ajatuksia pyörii muulloinkin päässä. Paistaisi edes aurinko.Odotan huomista päivää. Ehkä silloin olisin virkummalla tuulella. Päivän lehdet on luettu ja nyt olen tässä koneella. Tunnin kuluttua on pillerien ottoaika.

Tietooni on tullut monta saman vaivan kanssa kamppailevaa ihmistä. En voi mennä sinne, enkä voi lähteä, jos eteisvärinä sattuu iskemään. Tämä oli minulle arkipäivää usean vuoden ajan. Olin ikäänkuin valmiudessa, jotta saisin avun ja olisin valmis lähtemään päivystykseen. Nyt jälkeenpäin tunnen tekeväni silloin aivan oikein, vaikka ekakerroilla ei löytynyt mitään eteisvärinää.

Sain jossain vaiheessa marevanlääkityksen, joten päivystykseen ei ollut tarvetta.Sitten seurasi tottumisvaihe.Sekin aivan vähitellen.

Nyt tilanne on rauhoittunut kohdallani. Voin elää vapaammin, eikä tarvitse olla lähtövalmiina, niinkuin taksikuskit. Niin minusta tuntuu. Olisi mielenkiintoista tietää muiden kokemuksia. Näistä ei paljon keskustella.

Asiantuntijoiden mukaan riskiryhmien pitää pysyä pakkasilla sisätiloissa. Käsite on laaja, alkaen -10 asteesta eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että voinko mennä ulkoilemaan? Täytyy ainakin kurkistaa ovelta ulos. Aurinko paistaa hyvin houkuttelevasti.Mittari näyttää -18.

Viimeisen lääkkeiden säädön jälkeen kunto näyttää lupaavalta. Jatkuva eteisvärinä saatiin siedettävämpään tilaan. Sykettä hidastettiin beetasalpaajalla. Nyt tuntuu siltä, että miksei heti sen jälkeen, kun normaali syke jäi kokonaan pois päältä. Rytmiä ei kannattanut enään kääntää oikeaksi. Silloin sai ohjeen, että kyllä jatkuvaan eteisvärinään tottuu ja sitä totuttelua on kestänyt jo useita kuukausia.Välillä on ollut tuntemuksia ja välillä ei mitään. Nyt näyttää taas paremmalta ja taidan lähteä ulos kävellen testaamaan kuntoa  pakkassäällä.

Näin se aika on vierähtänyt ja mielikin piristyy kevättä kohden. Tekemistä näyttää riittävän ja aika kuluu. Pari viikkoa taaksepäin tunsin ja varmistuin kunnostani, että jokin oli taas vinossa. Hakeuduin kokeisiin ja eihän se mikään turha reissu ollutkaan. Sain pientä lääkesäätöä ja nyt näyttää taas paremmalta. Onneksi pääsin kokeisiin. Ja kuinka moni yrittää kipristellä vaivojensa kanssa, että ei haeta apua viimeisessäkään hädässä. Sitten käy, niinkuin käy. Mutta niin käy jokaiselle joskus, mutta itse yritän siirtää sitä mahdollisimman kauas.

Kävin tänään reilun puolentunnin lenkillä. Käveltyäni vähän aikaa olo tuntui ihan mukavalta. Sitten alkoi matka arveluttamaan, että jaksanko vai en? Kävelin ja hengästyin, mutta niinhän sitä pitääkin.Niinhän ne asiantuntijat väittävät. Pysähdyin välillä ja venyttelin käsiäni ja jalkojani. Kävelin aika reipasta vauhtia. Yritin viedä ajatukset pois jaksamisesta. Tiellä ei näkynyt ketään. Rintakipuja ei ollut, mutta en ollut entiseni.Tulee vain tunne, että on välillä huilattava. 

Päästyäni pihalle takaisin tunsin olevani tarpeeksi väsynyt. Siinä oli minulle tarpeeksi liikuntaa tälle päivälle. Kunto heilahtelee päivittäin. Katsotaan, jaksanko huomenna paremmin?

Eteisvärinästä toipuinen on kestänyt todella kauan. Värinä on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on opeteltu elämään. Minulla on ihan samat peruslääkkeet, kuin vaivan alussa, jolloin lähdin hakemaan apua päivystyksestä. Välillä kokeiltiin rytmihäiriölääkitystä, joka ei minulle sopinut. Elin kauan ikäänkuin eteisvärinäkierteessä, joka rajoitti elämää, voinko tehdä sitä tai tätä. Elämisen ohjeet puuttuivat.

Nyt tekisi mieli lähteä matkoille, johonkin kauemmas. Matkasuunnitelma on kysymysmerkki. Thaimaaseen on moni kuollut. Sinnekkö minäkin jään, jos lähden ja entäs elämänkumppani? Olen ollut perustarkastuksessa ja sydänsuonet olivat ennallaan, mutta rohkeutta puuttuu.

Paniikkihäiriö on aika tavallinen sairaus pallolaajennuksen jälkeen. Sitäkin on epäilty syylliseksi voidessani joskus huonosti. Nitropurkki kulkee mukana kaikenaikaa ja kaiken varalta. Ne pillerit vanhenee aika pian, jos ne jää käyttämättä. Kuitenkin olen uusinut reseptin kerran vuodessa, siis kaiken varalta. Eräs pressaehdokas jaksaa vielä kivuta virassa eteenpäin, vaikka on pallolaajennettu. Siitä pitäisi ottaa oppia.

Käytössäni on edelleen marevan-lääkitys, jota varten käyn kontrollissa tarpeen vaatiessa.

Joskus sydän pomputtele tiheästi ja silloin on hyvä levätä. Jos olo tuntuu sietämättömältä, niin on luvattu ottaa beetasalpaajalääke ennenaikaisesti.